Tiedättekö sen tunteen kun joku asia tuntuu ihan omalta jutulta? Että jaksat innostua kerta kerralta enemmän ja jaksat mennä vaikka läpi harmaan kiven kun palkintona on jotain ihan mahtavaa? Tai että vaikka tiedät että et osaa jotain mutta haluat silti yrittää, koska siitä voi oppia? Tai kun tajuat että olet samanhenkisten tyyppien joukossa ja voit oikeasti keskustella asioista ilman että keskustelun toinen osapuoli nukahtaa?
No, minä tiedän. Nyt :)
Aloitin siis meikkaajan opinnot työn ohella ja olen siitä äärimmäisen innoissani! Olen aiemmin suorittanut joitakin alaan liittyviä opintoja, mutta tekee hyvää huomata kuinka puutteelliset tiedot ja taidot ovat tähän mennessä olleet ja kuinka paljon opin uutta joka kerta! Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan onnistumisten ja epäonnistumisten mukaan, mutta lohduttaa tietää että niistä epäonnistumisista oppii aina - virheitä saa ja pitää tehdä - näin saadaan opinnoista eniten irti, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin :)
Toiveissa on että koulun jälkeen voisin jatkaa alan töitä edes jossain muodossa, luultavasti kuitenkin "päätyön" ohella.
Let's see :) Mutta ainakin nyt olo on innostuneen onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti